Palkkioerimielisyydet pyrittävä ratkaisemaan sovinnollisesti

Asianajajaa moitittiin kantelussa muun ohessa siitä, että hän ei ollut tiedottanut A:ta mahdollisuudesta saattaa palkkiota koskeva erimielisyys palkkioriita-asiana valvontalautakunnan käsiteltäväksi ja että hän oli saattanut palkkiotaan koskevan velkomusasian vireille käräjäoikeuteen A:n ilmoitettua riitauttavansa asianajajan laskun, pyrkimättä ensin sovinnollisesti ratkaisemaan palkkion suuruutta koskevaa erimielisyyttä.

Valvontalautakunta totesi, että vaikka asianajajalla oli lähtökohtaisesti ollut velvollisuus antaa kantelijalle ohjeistus palkkioriita-asian vireille saattamisesta, oli ohjeistuksen antaminen uudelleen nyt kysymyksessä olevan asian osalta ollut tarpeetonta, koska A oli ollut kyseisestä mahdollisuudesta jo tietoinen.

Valvontalautakunta totesi, että jos asianajajan ja asiakkaan välille syntyy asianajajan palkkiota koskeva erimielisyys, tapaohjeet edellyttävät, että erimielisyys pyritään ratkaisemaan sovinnollisesti. Tapaohjeet eivät kuitenkaan edellytä, että sovinto olisi aina saavutettava.

Valvontalautakunta katsoi, että asiassa ei ollut ollut kyse sellaisesta laskutukseen liittyvästä perustellusta ja yksilöidystä näkemyserosta, jonka osalta olisi ollut edellytyksiä ja perusteita palkkioerimielisyyden sovinnolliseen selvittämiseen esimerkiksi laskutusta alentamalla.