Follo-sovittelun pyytäminen lievensi moitittavuutta

Asianajaja oli toiminut lapsen tapaamista koskevassa asiassa lapsen huoltajan avustajana. Kantelija ja asianajajan asiakas olivat pyrkineet sopimaan asiaa lukuisia kertoja. Sovinnollista ratkaisua oli yritetty myös sen jälkeen, kun asianajaja oli ottanut toimeksiannon vastaan. Asianajaja ei kuitenkaan itse ollut missään vaiheessa ollut yhteydessä kantelijaan varatakseen tälle mahdollisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen, eikä hän myöskään ollut osallistunut sovintoneuvotteluun.

Asiassa oli kuitenkin ollut kysymys ensisijaisesti lapsen edusta. Asianajaja oli kirjelmässään käräjäoikeudelle pyytänyt ensisijaisesti niin sanottua Follo-sovittelua eli lapsiasian tuomioistuinsovittelua. Valvontalautakunta katsoi näistä syistä, että asianajaja oli vain vähäisessä määrin rikkonut asianajajan velvollisuuksia ja että menettelyä oli sen haitallisuuteen nähden pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen vähäisenä