Asianajaja ei informoinut oikeusavun mahdollisuudesta

Asianajaja oli avustanut asiakastaan lapsioikeudellisessa asiassa. Asianajajaa moitittiin muun ohella siitä, että hän ei ollut selvittänyt asiakkaansa mahdollisuutta oikeusapuun.

Valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että mahdollisuus saada asianajokuluja katettua julkisista varoista on otettava asiakkaan kanssa esille silloinkin, kun asianajaja itse arvioi, että julkisen oikeusavun saamisen edellytykset eivät asiakkaan varallisuuden tai tulojen perusteella täyttyisi. Asianajaja on näyttövelvollinen siitä, että hän on antanut asiakkaalle vaadittavan informaation.

Valvontalautakunnalle muodostuneen käsityksen mukaan asianajaja oli arvioinut oikeusavun koelaskelman perusteella, ettei asiakkaalla olisi oikeutta oikeusapuun, sekä ilmoittanut tämän tiedon yksiselitteisesti asiakkaalle. Asiassa ei ollut edes esitetty, että asianajaja olisi perustellut ratkaisuaan tai selvittänyt asiaa asiakkaalle laajemmin.

Koska asianajajan tehtävä ei ole tehdä ratkaisua oikeusavun hakemisesta asiakkaansa puolesta, valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli menetellyt informointivelvollisuutensa vastaisesti ilmoittaessaan asiakkaalle yksiselitteisesti, ettei tällä olisi oikeutta oikeusapuun. Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan olisi tullut vähintäänkin keskustella asiakkaan kanssa mahdollisuudesta saada asianajokuluja katettua oikeusavun kautta. Valvontalautakunta katsoi asianajajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti.