Asianajaja ei menetellyt kustannustehokkaasti

Käräjäoikeus oli määrännyt asianajajan toimimaan pesänselvittäjänä ja -jakajana eräässä kuolinpesässä.

Asianajaja oli laskuttanut kuolinpesää toimenpiteistä, jotka olivat kohdistuneet aikaan ennen käräjäoikeuden päätöstä pesänselvittäjän ja -jakajan määräämisestä. Valvontalautakunta totesi virallisselvityksen alkavan, kun käräjäoikeus määrää pesänselvittäjän tehtäväänsä ja kuolinpesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon. Pesänselvitysmääräystä edeltävistä toimenpiteistä aiheutuneet kulut eivät lähtökohtaisesti ole pesänselvityskuluja, eivätkä siten kuolinpesän velkaa. Asiassa ei esitetty sellaista selvitystä, jonka vuoksi yhteydenpitoa yksittäisiin osakkaisiin ja muihin asianosaisiin sekä pankin lakiasiainjohtajaan olisi voitu pitää selvityskuluina.

Asianajaja oli laskun toimenpide-erittelyn mukaan asioinut pankissa pesänselvityksen kuluessa seitsemän kertaa. Valvontalautakunnalla ei sinänsä ollut aihetta epäillä, etteikö pankissa asiointi olisi ollut tietyissä tilanteissa pesänselvittäjälle ja -jakajalle välttämätöntä ja tarkoituksenmukaistakin kuolinpesän asioiden hoitamiseksi. Yksittäisiin pankkikäynteihin kuluneeseen aikaan sekä vajaan vuoden kestäneen pesänselvityksen ja -jaon aikana suoritettujen käyntien määrään nähden valvontalautakunta kuitenkin piti käynneistä aiheutunutta selvityskulua normaalia suurempana ottaen huomioon, että useat pankkipalvelut, laskujen maksaminen mukaan luettuna, ovat hoidettavissa pankin verkkopalvelun välityksellä. Pankkiasiointiin käytettyä kokonaislaskutusta ei voitu pitää perusteltuna.